Pahoittelen jo etukäteen kielenkäyttöä, nyt vituttaa.
Kävin sitten koululääkärillä tai mikä lieneekään ja ne haluaisi taas pistää mut johonkin saatanan terapiaan. Todella hienosti onnistui viime kerralla ja aika selväksi siellä tuli että ne ei voi tehdä vittuakaan minkään eteen ja rivien välissä annettiin ymmärtää, että teeppäs tilaa oikeasti sairaille. Ja minähän teen, koska mistään terapiasta ei ole MITÄÄN hyötyä, pelkkää ajan ja yhteiskunnan rahojen tuhlausta. En tarvitse mitään terapia tätiä muka-ymmärtämään, vaan uudet sisäelimet, luut, silmät, hampaat ja aivot.
En usko, että olen menossa sinne takaisin tuhlaamaan aikaani. Kerran on jo todettu, ettei mitään oikeaa ole tehtävissä, tämä on asenne ongelma.
Masennus testit on muutenkin täyttä paskaa, en edes tiedä miksi vastasin rehellisesti tietäessäni testin antavan väärän pistemäärän. Väsymys ja painon lasku selittyvät sairastamisella. En näe tulevaisuudessa mitään toivoa.... Ja miksi pitäisi, kuolen kuitenkin, joten olisihan se helvetin tyhmää tehdä mitään epärealistisia suunnitelmia joita en jaksa toteuttaa. Kohtalonani on kuolla peräkammariin. Miksi hankkisin koulutuksen tai työn jos en halua tai odota elämältä yhtään mitään. Miksi tehdä jotain mitä inhoaa kun ei ole edessä mitään mitä haluaa. Muut työskentelevät toteuttaakseen haaveensa tai selvitäkseen elämässä. Minulla ei ole haaveita. Ihan sama selviänkö elämästä. Jos kyse olisi vain siitä mitä minä haluan, voisin samantien tappaa itseni, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. En varsinaisesti halua kuolla, mutta en sanoisi mitenkään välittäväni elämisestäkään. En halua tappaa itseäni.
Kuulostaa ehkä masentuneelta puheelta, mutta olen jo sen vaiheen ohi. En ole surullinen. Olen vihainen. Vihainen ja välinpitämätön.
Koko maailma on pielessä. Ihmiset eivät kunnioita mitään, eivät toisiaan, eivät ympäristöään. Katson ympärilleni ja näen vain huonosti käyttäytyviä, röyhkeitä ihmisiä. Jopa opettajani koulussa on tällainen. Niin tottunut ihmisten röyhkeyteen, että tiuskii ja huutaa jo valmiiksi, ihan varmuuden vuoksi, ennen kuin mitään tapahtuu. Haluaisin kunnioittaa opettajiani. Haluan kunnioituksen olevan molemmin puolista. En voi kunnioittaa ketään niin töykeää ja kylmää.
Se on vain yksi esimerkki. Ole reilu, sinua puukotetaan selkään. Avaa suusi nähdessäsi vääryyttä ja kaikki muut ovat hiljaa, vaikka tietävät sen olevan totta. Helpompaa olla vain hiljaa ja antaa maailman mädäntyä.
Maailma ei palkitse reiluutta. Maailma palkitsee röyhkeät.
Inhoan kaupungilla notkuvia teinejä joita ei kiinnosta.
Inhoan sitä machoa jolla on oikeus kaikkeen.
Inhoan sitä ämmää joka ei puhu suoraan.
Inhoan teitä hiljaisia.
Inhoan teitä, jotka ette nouse vastaan.
Inhoan teitä, jotka jyräätte kaiken allenne.
Inhoan kaikkea.
Inhoan itseäni.
Haluaisin nähdä maailman palavan.
Haluaisin olla ystävällinen ihmisille, mutta minne tahansa käännään pääni, näen epäystävällisyyttä. Kaikki ovat jo valmiiksi puolustuskannalla. Ystävällisyys ja luottamus tuntuvat vaarallisilta valinnoilta.
En taida tietää mitä haluan. Olen vain vihainen.
